Suomeen paluu siis lähestyy, enään 3 viikkoa tätä duunia jäljellä. Annoin viime viikon alkamisen kunniaksi irtisanomisilmotuksen. Tuntuu utopiselta jopa, että oon ollut kreikassa 11 viikkoa - 11 viikkoa siis ilman huumeita. Toi lause itsessään alkaa tuntuu mun takaraivossa, se sana riivaa. Niin negatiivinen sana meijän ja varmaa muidenkin yhteiskunnissa. Se saa semmosen epätoivon tunteen nousemaan, mikä ei ole se, että tekisi mieli käyttää - vaan ne ahdistukset siitä, että mi

Nyt oon pitänyt viikon, tarkotuksellista taukoa kirjottamisesta. Pitänyt tasailla ajatuksia ja tunteita, kaikesta paljastelusta mitä oon tehnyt. Olen sanonut että kirjotan suomen huumetilanteesta, vaikka nää on ollut enemmän henkilökohtaisia – niin tulee jatkumaankin semmoisina. Rupeen pikkuhiljaa lisäilemään tonne lisäkohtiin tietoa, ja ajatuksia. Tää on kuitenkin mun oma prosessi, niin teen sitä mukaan kun on jaksamista. Tänään oon ollut 10 viikkoa tasan ilman huumeita. Olo

No nyt mä sitten räjäytin sen asian, facebookin kautta. On ollut niin turhautunut fiilis, suomen päihde ja mielenterveys hoidon saatavuudesta. Menin sitten kertomaan tarinani, toivottavasti koko suomelle. Mä en jaksa enään esittää olevani jossain yhteiskunnallisessa kuplassa, missä pitää maksaa veroja, mutta apua ei saa. Päihderiippuvaisten läheiset kärsii ja hoitoon pyrkivät ihmiset, mukaanlukien minä ei sitä hoitoa ajoissa saa. Sen takia kuolee ihmisiä ja jos mä pystyn mun

Mun joka päivä on täynnä aika paljon eri tunteita. Suurin niistä tunteista on tällä hetkellä ollut, vitutus ja viha. Niistä on vaikea päästä eroon, ja niitä on tosi vaikea yrittää suodattaa. Tuntuu että heti kun rauhottuu, ni tulee joku uusi asia mikä käy hermostoon niin pahasti, että tulee ulos raivopurkauksina. Oon puhunut siitä miten kova koti-ikävä mulla on. Se on tosiasia, ja se oli joskus aikoinaan espanjassa asuessakin suuri. Muistan vieläkin sen päivän kun pääsin siit